AJATTELIN TÄNÄÄN: Huomasin tänään, että minulla on pitkät kynnet. Sinällään jännä juttu, koska yleensä kynteni eivät pääse tilaan, jossa ne ovat hiukankin hoidetun näköiset ja pitkät. Sain kiksejä kun työkaverini kysyi: "Ootsä tehny jonku manikyyrin vai mitä?" taputellessani pöydällä lojuvaa mattoa, jonka päällä ihmiset pystyvät helpommin kirjoittamaan allekirjoituksensa kuittiin. Well, nice that you asked, buddy, but no. Hehkusin sisäistä lämpöä ja itsetyytyväisyyttä; en ollut oikeasti tehnyt kynsille mitään. En vain ollut repinyt niitä. Myönnän, että jätettynä rauhaan ne voivat olla melko nätit. Minulla on vahvat kynnet, eivät liuskoitu, ja pienet kädet (valitettavasti tämä korreloituu jalkojeni koossa, joka on 39). Jopa erikokoinen peukaloni toisen kanssa on nyt siedettävä.

Töissä saimme pisteeseen koeajolahjoja, joita ihmisille voi antaa, kun he ovat käyneet ajolla. Otin heti yhden pienen paketin kotiin. Valitettavasti rikoin sen. Minulla on fetissi laatikoita ja lahjalaatikoita eritoten, kohtaan. Melko kieroutunutta, tykkään vain availla ja sulkea sitä, kuunnella kannen kumeaa kosketusta yhdessä laatikon reunojen kanssa, syvä ja todellakin kumea ääni, kuin jonkun kaunisäänisen ihmisen haikea huokaus. Ilmanvastus laatikkoa suljetessa saa aikaan pieneen paineen, joka lisää äänen syvyyttä ja tunnetta, kun kantta sulkee. Little boxes, tiny little boxes.

LIIKUIN TÄNÄÄN: Nada....